Hanna Kinnusella ja hänen puolisollaan on viisitoista lasta. Vanhin on 20-vuotias ja nuorin on 2-vuotias. Sen lisäksi perhe odottaa kesäksi vielä yhtä vauvaa. Tällä hetkellä kotona asuu lapsista 12. Heillä on myös kaksoset, joista toinen on erityislapsi ja saa ravintonsa tiputuksessa ja on öisin hoidossa pihalla olevassa hoitotilassa hoitajan kanssa.

Perhettä on kohdannut myös suruista suurin, kun ennen nuorimmaista syntynyt lapsi kuoli vauvana.

Hanna kertoo:

Kaikesta on kuitenkin selvitty ja menty eteenpäin. Parisuhteemme sekä lapsemme ovat voimavaramme. Tärkeintä on, että me olemme me ja me teemme asiat yhdessä. Perhe on meidän yhteinen projekti.

Kulttuuri on muuttunut myös niin, että nykyisin ei enää nähdä niin vahvasti isän ja äidin rooleja, vaan olemme molemmat yhtä paljon vanhempia. Oma asennoituminen ja se, kuka vierelläsi on, vaikuttavat eniten asioihin.

Minulla on siinä mielessä ihannetilanne, että tiedän mieheni hakevan vaikka kuun taivaalta, jos sitä pyydän. Molemmat laitamme toisemme etusijalle, ja kun se on tasapainossa, molemmat myös saavat yhtä paljon. Päivääkään en ole katunut enkä näe suurta perhettä taakkana. Koen olevani lottovoittaja. Sen on asennoitumiskysymys.

Miten työnjako on perheessä hoidettu?

Samat säännöt koskevat kaikkia lapsia. Nukkumaan kaikki alakoululaiset menevät puoli kymmeneen mennessä ja yläkoululaisetkin yhteentoista mennessä. Koululaiset myös lukevat pienemmille iltasadun, sillä koulusta on kehotettu harjoittamaan ääneen lukemista.

Tietokoneaika on meillä rajattua, ja sitä tienataan osallistumalla kotitöihin. Myös ruoanlaittoon otetaan mukaan jo 4-vuotiaasta eteenpäin. 2-vuotias ojentaa minulle jo ripustettavia pyykkejä.

Hyvin usein esimerkiksi salaatintekovastuu on 1- ja 2-luokkalaisilla. Arkisin me vanhemmat kokkaamme ruoan, mutta lomilla myös kaikki koululaiset pääsevät tekemään perheelle vuorollaan ruokabravuurinsa. Ruoan laittaminen on heille luonnollista, kun saavat olla pienestä saakka mukana.

Lapset kulkevat harrastuksissa, muun muassa soittotunneilla ja liikuntaharrastuksissa samalla, kun käymme minibussilla kaupassa, joko minun tai mieheni kuskaamina. Yhdessä tekeminen on kaiken ydin, ja se antaa myös yhteistä aikaa – esimerkiksi pyykkien viikkaaminen yhdessä antaa aikaa jutella isompien lasten kanssa heidän asioistaan.

Olemme molemmat nykyisin kotona, sillä erityislapsen hoito vaatii hoitoringin, ja hän on tiputusruokinnalla. Hänet on myös jouduttu leikkaamaan 18 kertaa. Myös esikoisella oli selkävika, joka vaati leikkauksia 1–3-vuotiaana. Perheessä on myös ollut yhdeksän korvatulehduskierteistä lasta sekä neljä koliikkivauvaa. Olemme hoitaneet lapset miehen kanssa kahdestaan.

Millä keinoilla olette selvinneet vaikeista ajoista?

Joku on joskus sanonut, ettei hän viitsi yhden lapsen korvatulehduksesta valittaa, kun eihän se ole mitään meihin verrattuna. Moni on kysynyt, miten olemme selvinneet täysjärkisinä. Mutta ihmiset kestävät jo syntyjään eri tavalla asioita, sekin on yksilöllistä.

Jos lapsen korvatulehdus on se suurin vastoinkäyminen, mikä on tullut vastaan, se on silloin sille perheelle se suurin juttu. Ei voi väheksyä omia kokemuksiaan eikä pitäisi verrata itseä muihin.

Meidän selviytymiskeinomme on ollut positiiviseen keskittyminen. Sitä on kuitenkin niin paljon. Aina on jotain hyvääkin. Asenne vaikuttaa siihen, miten asiat koet. Minulla riittää kyllä empatiaa toistenkin tilanteisiin ja neuvoa saa kysyä.

Onko sinulla jotain hyviä ohjeita lasten kasvatukseen?

Positiivisen palautteen antaminen lapselle on äärimmäisen tärkeää. Kun kannustaa lasta tekemiseen, se vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Vaikka tuleekin epäonnistumisia, ei niistä kannata moittia. Esimerkiksi kun lasten kanssa on leivottu yhdessä ja joka paikka on jauhoa täynnä ja keittiö kaaoksessa, keskityn siihen, kuinka iso asia leipomiseen osallistuminen lapsille on. Se on tärkeintä.

Sitten myös siivotaan yhdessä. Suomessa on vanhaa perua tapa, että on osattu moittia. Kehumisesta ei lapsi mene pilalle, mielestäni taas jatkuvalla moittimisella voi mennä. Olen itse ammatiltani esikouluopettaja ja opiskelen kasvatustieteitä tälläkin hetkellä. Lapset ja lasten hyvinvointi ovat aina olleet minulle sydämen asia.

Mitä on hyvä vanhemmuus?

Tärkeintä vanhemmuudessa on mielestäni molemminpuolinen kunnioitus, lapsella ja vanhemmalla. Esimerkin näyttäminen on tosi tärkeää, vanhempi on kuin peili. Lapset oppivat matkimalla. Myös tunteiden näyttäminen on tärkeää, ja kun vanhemmat näyttävät tunteitaan, oppivat lapsetkin tekemään niin.

Mikä on sinulle vanhemmuuden tähtihetki?

Kun lapsi itse tulee syliin, näyttää rakkautta äitiä kohtaan, halaa sekä sanoo: äiti, sinä olet rakas. Se on hirveän voimaannuttavaa. Tulee hyvän olon tunne, että jotain on tehnyt oikein tämän lapsen kanssa, kun lapsi haluaa näyttää rakkautensa.

Arvostetaanko vanhemmuutta yhteiskunnassamme tarpeeksi?

Ei. Etenkään kotiäitiyttä ja sitä varhaiskasvatustyötä, jota kotioloissa tehdään. Siinä täytyy olla todellinen moniosaaja. Lasten hoitaminen voisi myös kerryttää eläkettä. Se on mielestäni tahto- ja arvostuskysymys.

Minkä neuvon antaisit ensimmäistä lastaan suunnitteleville tai odottaville?

Antaisin ohjeen, että luottakaa itseenne. Jokainen on paras vanhempi omalle lapselleen. Omaa isää ja äitiä ei korvaa lapselle mikään. Vanhemmuutta ei tarvitse jännittää, ja tukea ja neuvoja saa. Kukaan ei jää yksin Suomessa, täällä on niin hyvät neuvolat. Mutta apua kannattaa pyytää ja ottaa aina vastaan, kun sitä tarjotaan.

Lasten korvatulehduskierteen moneen kertaan kokeneena, millaisia neuvoja antaisit?

Maalaisneuvoja, jonka olen huomannut toimivan: pikkuvarpaiden väliin valkosipulinkynnen teippaaminen on ollut tosi iso apu. Se oikeasti toimii, saimme tämän vihjeen erikoislääkäriltä. Olen itse ollut vähän skeptinen poppaskonsteille, mutta tätä uskalsin kokeilla, kun se ei vahingoita.

Koliikkivauvojen äitinä, millaisia neuvoja antaisit nukuttamiseen?

Siihen minulla on hirveän huonoja vinkkejä, itse ollaan kannettu paljon vauvoja sylissä, ajateltu, että sylihoitoa ei ikinä voi lapselle antaa liikaa. Mutta omat unet siinä kärsivät, mikä ei tietenkään ole hyvä asia oman jaksamisen kannalta.

Mies tuli aikoinaan töistä suoraan hoitamaan vauvaa, jotta minä sain nukkua. Keskenään olemme lapset hoitaneet. Koliikkivauvoilla opimme välttämään tiettyjä ruoka-aineita, jotka aiheuttavat itkuisuutta. Hyssytystavat ja -asennot on varmaan myös opittu.

Suurin juttu, minkä olen oppinut, on itsensä ajatteleminen. Nuorempana en osannut ajatella koskaan itseäni. Vauva tarvitsee äitiä, mutta jos äiti väsähtää, se vaikuttaa jo maidontuotantoon, ja myös vauva aistii äidin väsymyksen. A ja O on, että huolehdit itsestäsi.

Ei tarvitse olla uhrautuja-marttyyri. Aiemmin ajattelin, että olen korvaamaton. Oli luottamuksen puutetta siihen, ettei kukaan muu pystyisi hoitaa omaa vauvaa. Mutta samalla tavalla muutkin pystyvät. On tärkeää uskaltaa luottaa muihin ja ottaa apua aina vastaan, jos sitä tarjotaan. Jo ennalta ehkäisevästi ennen kuin omat voimat loppuvat.

Miten huolehditte omista voimavaroistanne vanhempina?

Joskus lähdemme mieheni kanssa tuulettumaan kahdestaan. Silloin pari lasten kummia tulee hoitamaan lapsia. Me vaikka käymme jossain syömässä kahdestaan tai ajamme Tornion Kukkolankoskelle katsomaan kuohuja ja juttelemaan. Ei sen tarvi olla mitään kovin erikoista mutta yhdessäoloa.

Vastapainona arjelle meillä lämpenee myös sauna joka ikinen ilta, jossa käymme miehen kanssa päivän läpi, ensin mieltä painavat asiat ja sitten lopuksi hyvät asiat. Se, että lopuksi mietitään hyviä asioita, antaa voimavaroja. Silloin ei jää vellomaan negatiivisuudessa. Kaikilta löytyy jotain hyvää omasta elämästä. Meillä yhteispeli ja kommunikaatio toimii sekä toisen arvostaminen ja kunnioittaminen. Ilman niitä emme olisi selvinneet.

Mitkä asiat vanhemmuudesta voi oppia ja mitkä ovat lapsen persoonasta kiinni?

Vanhemmuudesta olen oppinut, että vaikka käytössä on samat säännöt ja samat kasvatusmetodit jokaisen kohdalla, on jokainen lapsi erilainen. He eivät ole koskaan samasta muotista. Se on jopa yllättävää vanhemmuudessa.

Miksi te ansaitsisitte presidentiltä palautuneen patjan?

Olemme koko perhe mielettömän onnellisia tästä tulevasta vauvasta, ja lapsillekin tämä on iso juttu. Minulla todettiin kilpirauhasen liikatoiminta, ja luulimme, ettemme enää saa lapsia. Myimme jo kaikki vauvan varusteetkin. Tämä on koko perheelle ihan huippu juttu.

(nauraen) Toivon kuitenkin, että tuleva vauva olisi hyvä nukkuja, koska meillä on ollut jo niin monta itkuista.

Äänestä suosikkiasi

Täällä voit katsoa kaikki ehdokkaat ja äänestää omaa suosikkiasi 29.4.2018 mennessä.